Vanhempani kasvattivat minut evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lapsesta pitäen olen vaalinut tieteellistä tietoa, ajattelua ja ymmärrystä. Jo nuorena minulla oli vahva taipumus rationalismiin. Uskoin että pystyin löytämään elämän kysymyksiin älyllisen vastauksen.
Olen monisuhteinen tai polyamorinen. Luulen että ensimmäiset taipumukseni tähän ilmenivät ollessani 13-vuotias. Olen aikuisiällä kiinnostunut pride-liikkeestä ja siihen liittyvistä yhteisöistä, kuten Voimavaraksi-hankkeen tapahtumista.
Jokin kutsuu minua seksuaalivähemmistöjen yhteisöihin, mutta en silti koe olevani vahvasti sateenkaari-ihminen. Seuraamalla keskusteluja ja lukemalla uutisartikkeleita olen saanut käsityksen, että miehen taipumus polyamoriaan on yleinen. Ehkä silloin voisi puhua polyamoriasta seksuaalienemmistönä.
Kun olin 17-vuotias, kristillinen uskoni alkoi hiipua. En löytänyt riittävän hyviä selityksiä uskolleni. Erosin kirkosta ja minusta tuli ateisti.
Yhdeksän vuotta myöhemmin aloin kaipaamaan elämääni lämpöä ja ystävällisyyttä. Minun oli voitettava kuolemanpelkoni, mihin rationalismi ja sekularismi olivat riittämättömiä. Buddhalaisuus tuntui omalta. Sanoin buddhalaisen munkin tilaisuudessa buddhalaisuuteen liittymisvalan. Olen nyt ollut buddhalainen kahdeksan vuotta.
Buddhalaiset munkit ovat viettäneet vuosikymmenien ajan luostarielämää. He käyvät läpi vaativia harjoituksia, retriittejä ja filosofian tutkintoja, joissa suomalainen maallikko ei kestäisi vuottakaan. Munkit ovat ihailtavan itsevarmoja ja taitavia puhumaan, paitsi silloin jos luennoitava asia liittyy seksuaalisuuteen. Kun kyse on seksuaalisuudesta, aina niin sanavalmiit munkit hermostuvat ja alkavat kiertelemään aihetta kuin nolostuneet lapset. He ovat todella vanhoillisia ihmisiä.
Toivoa silti on. Olen myös kuullut poikkeuksellisista munkeista jotka osaavat puhua avoimesti seksuaalisuudesta. Näihin lukeutuvat Dzogchen Ponlop Rinpoche blogissaan (dpr.info), sekä Tiibetin buddhalaisuuden keulakuvahahmo Dalai Lama monissa kirjoissaan ja haastatteluissaan.
Erityisen paljon apua olen saanut ikäisiltäni miehiltä. Olen kohdannut joitakin ikäisiäni miehiä buddhalaisessa yhteisössä ja olen käynyt valaisevia keskusteluja myös seksuaalisuuteen liittyen. Toinen mies voi ymmärtää miehen maailmaa. Minulla ei ole koskaan ollut montaa suhdetta, vaikka olen halunnut sellaisia yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Se johtuu minun vähäisestä itseluottamuksestani. Heikon itseluottamuksen ansiosta ihminen voi lamaantua, koska hän ei usko ansaitsevansa onnellisuutta. Valaistumismieleen uskominen antaa meille buddhalaisille itseluottamusta. Kun ymmärrämme että halu olla onnellinen on osa meidän perusluontoamme, voimme uskaltaa alkaa etsimään elämässämme asioita joita haluamme.
Terveisin: L