Jorma: Muutosta tapahtuu
”Silloin kun itse tiedostin oman homoseksuaalisuuteni, niin asiasta ei juurikaan puhuttu” toteaa Jorma videolla.
”Silloin kun itse tiedostin oman homoseksuaalisuuteni, niin asiasta ei juurikaan puhuttu” toteaa Jorma videolla.
Olen Linda-Maria Raninen, 31-vuotias biseksuaali nainen ja asun Helsingissä. Minulla on aviomies ja vauva, olen myös äitipuoli. Ajattelen itseäni nykyään puoliksi helluntailaisena ja puoliksi luterilaisena, mutta olen etsinyt itseäni myös muista uskonnoista ja uskonsuuntauksista. Äitini, jonka kanssa asuin, oli luterilainen ja kasvoin lapsena luterilaiseen uskoon. Isäni ei ollut elämässäni, joten Lue lisää…
Olen Emma, parikymppinen nainen, lesbo ja kasvoin vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä. Perheeni oli aktiivisesti mukana vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä: kävimme joka viikko seuroissa, ja kävin pyhäkoulussa, raamattuluokassa ja leireillä. Vähän vanhempana kävin iltakylissä, jolloin mentiin isolla porukalla jonkun kotiin viettämään aikaa. Iltakyliin kuului uskonnollistakin ohjelmaa, mutta ne olivat kuitenkin aika rentoja tilaisuuksia. Vanhempani kävivät Lue lisää…
”Ihminen kaipaa sitä, että saisi kokonaan kuulua johonkin joukkoon ja tulla täysin hyväksytyksi juuri sellaisena ja sit kun meillä on vähemmistön vähemmistö, niin sitä paikkaa on välillä ihan hirmu vaikea löytää” toteaa Patrick videolla.
”Seurakunnan toiminnassa mä jotenkin uskalsin alkaa uskomaan siihen, että muutkin kuin lestadiolaiset voi uskoa oikein ja päästä taivaaseen” muistelee Samu videolla.
En ole koskaan kokenut uskoon tulemista. Minä kasvoin kristityksi seurakunnan päiväkerhossa, pyhäkoulussa ja jumalanpalveluksissa. Opin kristinuskon perusteet pääosin lauluja laulamalla ja legendoja kuuntelemalla. Raamatun lukukappaleet tai saarnat eivät oikein jääneet mieleen. Aina joskus yritin lukea Raamattua, mutta tekstit tuntuivat vierailta ja lukeminen jäi kesken. Lapsenusko riitti minulle. Aikuisena usko jäi. Lue lisää…
Vanhempani kasvattivat minut evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lapsesta pitäen olen vaalinut tieteellistä tietoa, ajattelua ja ymmärrystä. Jo nuorena minulla oli vahva taipumus rationalismiin. Uskoin että pystyin löytämään elämän kysymyksiin älyllisen vastauksen. Olen monisuhteinen tai polyamorinen. Luulen että ensimmäiset taipumukseni tähän ilmenivät ollessani 13-vuotias. Olen aikuisiällä kiinnostunut pride-liikkeestä ja siihen liittyvistä yhteisöistä, kuten Lue lisää…
”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat…” siteeraa Arvo lempikohtaansa Raamatusta.
”En mä edes itse rakastavana äitinä vois tuomita mun lapsia tällaisesta asiasta, joten miksi meidän Taivaallinen Isä tekisi niin” pohtii Armi videolla.
Olen Tero, keski-ikään juuri päässyt mies, joka ei ehkä tunne itseään juuri sen ikäiseksi. Synnyin pieneen itäsuomalaiseen kylään 1970-luvun alkupuolella. Oman lapsuuteni alkupuoli oli muistikuvissani mukava ja lämmin, kunnes meidän perheessämme alkoi lapsen näkökulmasta tapahtumaan ikäviä asioita. Näitä asioita pääsin käsittelemään psykoterapiassa vasta huomattavasti myöhemmin, vajaa kymmenisen vuotta sitten. Ne Lue lisää…
Olen Siiri, 28-vuotias cisnainen, lesbo ja asun Helsingissä. Perheeni on ollut helluntailainen ja suurin osa kuuluu liikkeeseen edelleen. Kasvoin tiiviisti seurakunnan yhteydessä: olin paljon leireillä ja nuortenilloissa mukana ja sain sieltä samanikäisiä kavereita. Melkein joka sunnuntai kävimme perheen kanssa jumalanpalveluksissa. Seurakunnassa oli paljon sukulaisia ja perhetuttuja. Vähän alle 20-vuotiaana aloin Lue lisää…
Olen Sari Raitio, 46-vuotias, avioliitossa ja asun Viitasaarella Keski-Suomessa. Olen transmaskuliini ja genderfluid. Olen aina ajatellut olevani biseksuaali, mutta panseksuaali kuvaa minua vielä paremmin. Rakastun ihmisiin, en sukupuoleen. Olen ollut aina uskossa ja tiennyt, että Jumala on olemassa. Äiti opetti minulle Isä meidän -rukouksen, kun olin lapsi. Ajattelen, että on Lue lisää…
Synnyin 1990-luvun loppupuolella luterilaiseen tapakristittyyn perheeseen ja vietin lapsuuteni ja teini-iän ahdasmielisellä paikkakunnalla. Koulu, jota kävin ala-asteella, oli varsin uskonnollinen ja mietin lapsena uskonasioita lisäksi minulla, oli jo lapsena rikas unimaailma ja syvä yhteys eläimiin. Jo 6-11-vuotiaana oli nähtävissä merkkejä, että en tule olemaan hetero: minulla oli julkkisihastuksia ja kavereiden Lue lisää…
Vartuin Pohjois-Savon järvien keskellä. Evankelis-luterilaisen savolaisseurakuntamme kirkkoherra ja ainoa pappi oli sittemmin perussuomalaisten kansaedustajaksi pompannut herra. Sen enempiä puoluepoliittisia kannanottoja ottamatta, ei minut kastanut pappi mitään Tulkaa kaikki -liikettä olisi kannattanut. Jostain syystä Jumala oli päähäni tarrautunut. Vähän viharakkaussuhteella me Jeesuksen kanssa kyllä menimme ensimmäiset viisitoista, kuusitoista vuotta. Taatusti osansa Lue lisää…
Olen Ella, kohta 27-vuotias, vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä hiljattain eronnut nainen. Nainen, jolle sateenkaari ja sen värit yhteydessä seksuaalisuuteen ja erilaisiin sukupuoli-identiteetteihin nosti aiemmin lähinnä karvat pystyyn. Ei inhosta eikä ylenkatsomisesta, vaan yhdestä perustavanlaatuisesti koko elämääni vaikuttaneesta tunteesta: pelosta. Koko symboli oli minulle myrkkyä, koska kuulun itsekin noiden kirjavien väriraitojen alle. Olen Lue lisää…
”Uskovaiset ovat teeskentelijöitä”, sanoi äitini, kun olin vielä lapsi. Uskosta ei kotona puhuttu sen enempää, asia lukittiin jonnekin kaapin perukoille muun käytöstä poistetun romun sekaan. Isänäiti, mummi puolestaan oli helluntailainen. Hän rukoili joka ilta polvillaan ja pitkästi. Hän muisti rukouksessaan jokaisen sukulaisen nimeltä. Kun lapsena ja teininä toisinaan vietin aikaa Lue lisää…
Olen Katri, vähän reilu viisikymppinen biseksuaali nainen. Minulla on teini-ikäinen poika ja asun yhdessä naisystäväni kanssa pienellä paikkakunnalla Pirkanmaalla. Hengellinen taustani on helluntailiikkeessä. Varsinkin äidinpuoleinen sukuni on vahvasti helluntailainen ja mummoni halusi, että minä ja siskoni kävisimme helluntaiseurakunnan pyhäkoulussa. Tein uskonratkaisun 8-vuotiaana helluntaiseurakunnan kesäleirillä, yhdessä siskoni kanssa. Vanhempani olivat eronneet Lue lisää…
Synnyin 1970-luvulla Neuvostoliitossa, pienessä kaupungissa. Tuolloin ei ollut internetiä tai kännyköitä. Meillä ei ollut edes kotipuhelinta. Kasvoin tavallisessa työläisperheessä. Isäni oli alkoholisti, äitini sairasteli ja isoveljeni oli huligaani. Eli meillä oli tuon ajan tyypillinen neuvostoperhe. Niin kauan kuin muistan, olen aina tuntenut vetoa naisiin. Jo neljän tai viiden vuoden iässä Lue lisää…
Olen Helena, nelikymppinen nainen, äiti, puoliso ja myöhäisherännyt sateenkaari-ihminen. Jos seksuaalisuutta on pakko määritellä, se lienee queer. Taustani on tapakristityssä perheessä, mutta kävin jo lapsena suurella innolla seurakunnan päiväkerhossa ja pyhäkoulussa. Opiskeluaikana tulin uskoon oikein perinteisellä tavalla, niin että helluntaisillekin kavereille kelpaisi. Se oli todella rakkaudellinen kokemus, joka näkyi myös Lue lisää…
Kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni vanhoillislestadiolaisessa uskonyhteisössä. Minulle ei ollut edes olemassa muita vaihtoehtoja, kuin olla heteronainen. Yläasteella katselin tyttöjä ihaillen, katselin kuvista heidän muotojaan ja ihastelin heidän kauneuttaan. En silti osannut tunnistaa tätä ihailuksi, ihastukseksi tai kiinnostukseksi. Sillä sellaista ei ollut olemassakaan, sille ei ollut määritetty mitään nimeä tai kuvaavaa Lue lisää…